Juhlat

Tärkeimpiä juhlia vietetään pelissä yleensä eventtien muodossa - niistä lisää foorumilla.

Kumppanuusjuhla

Kumppanuusjuhlaa juhlitaan keväällä ihanien ystävien, uusien puolisoiden ja pentueiden juhlana. Väet viettävät hilpeää juhlaansa jokainen omassa kylässään ja laumattomat siellä, missä ikinä mielivätkään. Juhlapäivällisellä kokoonnutaan kylän keskellä. Kylän johtaja pitää lyhyen puheen ja julistaa vuoden kuluessa muodostuneet uudet parit, odottavat emot sekä syntyneet pennut, minkä jälkeen ryhdytään pitämään hauskaa. Juhlahumuun kuuluu tietysti musiikki, leikit, laulut ja hyvät tarjoilut. Jos kevät on ollut lämmin ja kukat ja kasvit ovat jo puhjenneet, tekevät turkikkaat niistä seppeleitä. Näitä kauniita koristuksia sitten jaellaan mielitietyille sekä niille, joilla ei kukkasia vielä ole. Juhlien lomassa muistetaan myös omia ystäviä, mielitiettyjä, vastanaineita ja pentuja saaneita kauniin sanoin ja lahjoin. Juhlapäivä on tietysti myös vapaapäivä, eikä silloin sovi tehdä lainkaan töitä. Moisesta uurastuksesta seuraa huonoa onnea ja ikävyyksiä.

Juhannus

Keskikesän juhla sään jumala Ukkoa kunnioittaen. Juhannus on iloinen juhla, jolloin vanhat vihat työnnetään hetkeksi syrjään, eikä kukaan saa surra. Juhannuksena kaikki väet ja laumattomatkin kokoontuvat Uhripuun äärelle polttamaan suurta kokkoa, syömään, juomaan ja seurustelemaan. Juhannusiltana sekä -yönä tehdään paljon taikoja. Näillä taioilla yritetään erityisesti saada selville tuleva mielitietty tai edes pieniä tiedonmurusia hänestä. Toivoessasi pientä näkyä puolisostasi voit vaikkapa kerätä yhdeksän erilaista kukkaa ja laittaa ne pääsi alle käydessäsi nukkumaan, jotta näet unia valitustasi. Saatat toki myös mennä keskiyöllä lähteelle istumaan ja nähdä veden pinnassa uuden armaasi. Tai voit mennä keskiyöllä kolmen polun risteykseen - siellä tuleva puolisosi saattaa sitten astella ohitsesi noin vain. Saatat polkujen risteyksessä kuulla myös ääniä, jotka kertovat tulevasta. Musiikki lupailee häitä, mutta lautojen pauke hautajaisia. Juhannustaikoja on yhtä monta kuin tekijöitäkin ja monet niistä kiertävät suvussa polvelta toiselle, joten kokeilemaan vain! Keskikesän juhlan aikana kerrotaan myös palavan erityisen paljon aarnivalkeita, joiden aarteen saattaa saada omakseen, ja juhannuskasteella on upeita parantavia voimia. Myös henkimaailman raja on häilyvä - kokot palavat myös siksi, etteivät henget pääse kiusaamaan kuolevaisia.

Kekri

Kekri on syksyllä vietettävä sadonkorjuun juhla. Kekriin kuuluu olennaisesti runsaalla ruoalla kestitseminen - myös vieraat tulee kestitä, olivat ne ketä tahansa. Lisäksi lauletaan, tanssitaan, seurustellaan ja kerrotaan tarinoita. Kekrin aikaan myös henget - erityisesti esi-isät - olivat aktiivisesti liikkeellä, muun muassa tarkastelemassa, ovatko heille aikanaan kuuluneet paikat yhä kunnossa. Esi-isille tuodaan uhrauksina ruokaa esimerkiksi Uhripuulle tai kylän omalle uhripaikalle. Esi-isien lisäksi liikkeellä on myös pahantahtoisia henkiä, joiden karkottamiseksi on tärkeää polttaa tulia juhlien aikana. Kekrinä nuoret turkikkaat pukeutuvat pelottaviin asuihin kylän väkeä pelotellen ja kestitystä itselleen vaatien. Mikäli vieraat jättää kestitsemättä, saattoi pelätä huonoa onnea koko loppuvuodeksi.

Peijaiset

Karhunkaatojuhlat eli peijaiset. Juhlissa karhusta tehdään ruokaa, mutta talja sekä pääkallo pidetään kunniavieraina. Karhun liha syödään, jotta päästään osaksi karhun voimasta. Peijaisten päätteeksi karhun hampaat irrotetaan ja jaetaan osallisille metsästäjille. Muut luut sekä pääkallo viedään Kallohongalle, jonne kallo ripustetaan ja muut luut haudataan hongan alle. Kallon ripustamisen tarkoituksena on varmistaa karhun uudelleensyntyminen.